Ihme ja Kumma, osa 2 Helsinki (1992)

Meillä ei ollut mitään pyrkimyksiä laajentaa lelukauppaamme Tampereen ulkopuolelle, mutta 1992 oli lama ja samalla Haka rakensi pohjoismaiden suurinta kauppakeskusta Helsingin Itäkeskukseen.  Hakalta oli käyty kauppaamassa Ihme ja Kummalle tiloja jo alkuvuodesta 1991, mutta vuokrapyynti oli satasia/neliö ja minä taas puhuin muutamasta kympistä. Lähtivät pois pitäen minua mistään mitään ymmärtämättömänä maalaispoikana.

Mutta Hakan miehet tulivat kesäkuun alussa 1992 takaisin käymään Tampereella. Itäkeskus oli suunniteltu avattavan syyskuun lopulla ja paljon tiloja oli vielä varaamatta. Ja iso lelukauppa oli haaveissa.

Valitin, että lelukauppa on huonoa businesta ja se tarvitsee parhaan mahdollisen paikan. Heidän tarjotessaan toisen kerroksen toivottomia tiloja, tökkäsin sormeni heidän hienoista esitteistään kohtaan, jossa uusi itäkeskus liittyi vanhaan. Sormeni alla oli kuulemma toiminnassa olevat  Anttilan kylmävarastot ja keittiö. Sanoin että siihen tuhat neliötä ja vuokra kahteenkymppiin, niin sitten.  No, sillä emme tilaa saaneet, vaan sovittiin viideksi ensimmäiseksi vuodeksi prosenttivuokra, 11% liikevaihdosta ja sen jälkeen uusi kymmenen vuoden sopimus kiinteällä vuokralla, joka vastaa toteutunutta prosenttivuokraa.  Aikataulukin helpottui syyskuun avajaisista, koska heidän suunnitelmansa oli purkaa Anttilan ruokaosaston tilat vasta vuoden loppuun mennessä. Tilan luovutus sovittiin marraskuun alkuun ja lelutavaratalon avaus Snellmannin synttäripäivään (ja omaani) 27. marraskuuta.

Näytin heille samalla, kun nyt kerrran olivat tulleet, mitä teimme Tampereella. Kiersimme Fressin, Squash Centerin, Koskikeskuksen Ihme ja Kumman, Cafe Picnicin ja sekä Nordia 4 x Kino että Olympia 1 & 2 – teatterit. Vieraiden suurin kiinnostus heräsi kuitenkin vasta, kun pääsimme Koskikeskuksen välitasolle rakentamaamme  lasten puuhakeskukseen. Heiltä oli peruuntunut sisähuvipuistohanke Rennyn ja Markuksen kanssa ja tarvitsivat siihen epätoivoisesti uuden yrittäjän, koska sisähuvipuisto oli luvattu Stockkan ja Sokoksen isoissa vuokrasopimuksissa. He palasivat huvipuistoasiaan heti Helsinkiin päästyään. Ja rakensimmehan me kesän aikana Itikseen myös sisähuvipuiston, mutta siitä toisessa jutussa.

Olimme tehneet Koskikeskuksen Ihme ja Kummaan myymäläkalusteet niin, että runkotolppina olivat Uponoorin ruskea beiget 40 sentin halkaisijaiset viemäriputket ja niiden ulkopinnan 22 millin kierrenarveissa hyllylevyt, joiden päihin oli sahattu putken halkaisijan kokoinen puoliympyräreikä. Tämä hyllyjen päädyissä oleva reikä oli kuitenkin hiukan yli puoliympyrä, sen kaari oli noin 185 astetta. Hylly oli suhteellisen helppo lyödä viemäriputken kylkeen halutulle korkeudelle johon se napsahti napakasti kiinni.

Itäkeskukseen lahtelainen arkkitehti ystäväni Ismo Kirmonen suunnitteli myymäläkalusteiden rungoiksi samat putket, mutta nyt lego väreillä värjättynä. Itselleni oli melkoinen yllätys, että Uponoorin kokoinen valtava tehdas lähti meitä varten värjäämään viemäriputkiaan. Kanadasta tuli värit; – punainen, -keltainen, -vihreä ja -sininen ja marraskuun ensimmäisenä päivänä Itäkeskuksen pihalla oli kaksi isoa valtavan isoa avorekkaa viemäriputkilastissa. Valitettavasti sattui vaan sadepäivä ja putket olivat niin sannassa ja pölyssä, että ensimmäinen rakennusvuorokausi meni painepesurin kanssa putkia pestessä.

Emme ehtineet saada juurikaan hyllyjä pystyyn, kun lelurekkoja alkoi jo saapua.  Tyhjensimme rekat vetämällä lavat pumppareilla kylmästi liikkeen perälle avaamatta vielä pakettiakaan. Ensimmäisen viikon lopulla meillä oli puolet tilasta täynnä lattialla makaavia viemäriputkia ja kirkkaan värisiä hyllylevyjä ja toinen puoli lattiasta kattoon asti täynnä kiinalaisia pahvilaatikoita pullollaan mitä erilaisimpia leluja.

Nyt onneksi jo tiesin tarkasti mitä tehdään. Ja sen, millainen kiire oli odotettavissa. Siksi teimme noin 14 tuntia heti alusta lähtien joka päivä. Hyllytimme vapaan puolen tilasta, purimme puolet lelulaatikoista hyllyille, hyllytimme toisen puolen yhä ahtaammaksi käyvässä liikkeessämme ja taas tavaraa hyllyille. Rakensimme kolme kassalinjaa, asensimme kulku- ja hälytinportit sekä neonmainnokset ulos ja ovelle.

Kaikesta sähläyksestä huolimatta lopputulos oli upeampi kuin olimme ikänä uskaltaneet odottaa.

Avajaisten Tv-mainokset purivat melko hyvin, ja vaikka ensimmäiset viikot eivät olleet ihan räjähtäviä, niin jouluviikot sitäkin vilkkaampia. Marketeista alkoivat joulun suosikkilelut loppua, mutta meillä niitä riitti.   Meillä kävi joulun kolmena parhaana päivänä yhdessä Tampereen liikkeen kanssa hiukan yli 10.000 maksavaa asiakasta päivässä, ja kun keskiostos oli noin 99 markkaa/ asiakas, ylsimme miljoonan markan päivävaihtoon. Itäkeskuksessa hinnoittelimme ja toimme alakerrasta liikkeeseen noin 20.000 lelua/yö, joten oli siinä aika säpinä.

Lelualan miinuksena oli kateongelma, tavaratalot käyttivät oikeastaan joka vuosi paria joulun ykköslelua sisäänvetoartikkelina hinnoitellen sen ihan pohjille.  Hyvä esimerkki oli Pocahontas –nukke. Citymarket aloitti sen myynnin 129 markalla, Anttila hinnoitteli sen 128 markkaan ja EKA market alensi tästäkin 127 markkaa. Nuken sh oli 175 markkaa, josta pidin kiinni koko syksyn ajan. Meillä oli 20.000 nukkea varastossa ja kauppa kävi parin nuken päivävauhtia 04.12 saakka.  Myyjämme opastivat minua kovasti ’oikeasta’ hinnoittelusta, mutta pidin pääni. Itsenäisyyspäivälauantaina noin puolilta päivin nukkeja alkoi mennä ja seuraavan viikon niitä kysyi lähes joka toinen asiakas. (Marketit neuvoivat, että kannattaa kysyä Ihme ja Kummasta.) Metsästin heti lisää nukkeja Miamista Honkkariin (samoin kun THL nyt hengityssuojaimia), mutta Pocahontas-nuket olivat loppu koko maailmasta, tarjolla oli vain keskinkertaisia kopioita. Ja sen olimme jo huomanneet, että jouluna lapsia ei kannata yrittää jymäyttää kopiolla.

Vuodenvaihteen jälkeen muu vuosi tuntui laimealta.  Toki oli kesälelut, mutta ne olivat pääsääntöisesti halpaa rihkamaa, ei juuri tullut liikevaihtoa. Haimme joka vuosi Nurnbergin lelumessuilta hyvää maahantuontia. Tutustuin Saksalaiseen Bruderin muovilelusarjaan ja heidän robotein varustettuun tehtaaseensa. Sen myynti ei yltänyt kotimaisen Plaston tasolle, mutta kate oli kaksinkertainen. Onnistuimme kasvattamaan tulosta myös muutamalla konkurssivaraston kertakaupalla mm. Rewellin koottavista ja muutamalla nopealla riskikaupalla maailmanlaajuisten menetyslelujen hankinnassa. Tästä paras esimerkki oli Tamagotsit, joita ostin Hangkongista aamupäivällä 10.000 kpl vitosella, keskipäivällä samoin 10.000 kympillä ja vielä erän iltapäivällä 12 dollarin hintaan. Ne myytiin Helsingissä täyteen hintaan muutamassa päivässä.  Yhtenä jouluna lennätimme Finnairin rahtina Miamista tuhansia butterfly – barbeja ja tämän jälkeen sain ainakin kahdesti saimme Mattelin poistovaraston Barbirivit 70%:n alennuksella noin viikkoa ennen joulua. Pystyimme myymään jopa Tampereella ison rekallisen Barbi-laivoja lauantai-aamupäivän aikana, mutta alennus olikin sama -70%, jonka saimme ostoista.

Teimme myös uraa uurtavaa työtä netissä.  Ihmejakumma.fi avautui juhannuspäivänä lastenohjelmien tv-mainnoksella, jossa luvattiin kaikki Barbit puoleen hintaan. Valitettavasti tekniikka oli silloin vielä niin heikkoa, että kauppa meni jumiin jo alle 10.000 asiakkaan kohdalla.  Kiusasimme ruotsalaista kilpailijaamme Smilmer.se laittamalla tuotekuviimme pienen yksityiskohdan, esim ihme ja kumma kynän Barbinuken alle. He ’lainasivat’ kuviamme omille sivuilleen ja me sitten naureskelimme niitä heille osoittaen omia pieniä tunnisteitamme kuvissa.  Smilmer sai kymmeniä miljoonia kruunuja pääomasijoitusta, mutta se oli pientä verrattuna jenkkien Etoys.comiin, joka listauspäivän iltana nousi kymmenien miljardien arvoiseksi.  Ja oli konkurssissa ensimmäisen toimintavuoden jälkeen.

Itäkeskuksen ohella avasimme myös Tapiolaan uuden Ihme ja Kumman, kun saimme hyvältä paikalta liiketilan vitosella neliö, mutta se oli myös ensimmäinen, jonka vuokra nousi remontin jälkeen 20 kertaiseksi, ja liike muuttui osaksi Tapiolan Stocmannia. Itäkeskus unohti viiden vuoden kohdalla kaiken, mitä olimme sopineet jatkovuokrasopimuksesta ja kieltäytyi jatkamasta vuokrasopimusta kanssamme noin miljoonan markan toteutuneella tasolla.  Sponda vuokrasi tilamme pääosan helsinkiläiselle Lelulaatikolle, jolla oli liike myös Foorumissa, ilmeisesti tuplavuokralla ja pienen osan ruotsalaiselle kenkäliikkeelle.

Tampereella meillä oli mahdollisuus edelleen vuokraukseen ja alivuokrasimme Koskikeskuksen liikkeemme ruotsalaiselle JC:lle siirtyen itse pienempään ja halvempaan tilaan. Hommasta oli kadonnut mielekkyys, kun liikevaihtomme putosi Helsingin toiminnan loputtua noin 80%.  Onnistuimme vielä myymään 1999 lopunkin liiketoiminnastamme kalusteineen ja varastoineen Lelulaatikolle ja lelukauppa oli siten osaltamme loppu.